LeaSuopelto2023_kuva_PihlaLiukkonen_Kontrastia-35

Sanojeni matka

Juuret Korpi-Kainuussa

Synnyin Suomussalmella. Vartuin vaaran juurella pienessä keltaisessa talossa metsien ja soiden ympäröimänä. Piha ja polut olivat päivieni tantereina. Luonto oli lähellä ja jäi osaksi minua.

Opin lukemaan ja kirjoittamaan viisivuotiaana. Kirjoitin ahkerasti päiväkirjaa ja kirjeitä, ja esiintyminen innosti jo lapsena. Opettaja antoi tekstejä ja järjesti esiintymismahdollisuuksia. Äitini kuulusteli ja ohjasi keittiössä, jossa lämmitin selkääni uunin kylkeen samalla kun opettelin.

Olin 15-vuotias, kun isäni siirtyi toiseen todellisuuteen. Mummon syli toi turvaa. Äitini oli tartuttava sekä naisten, että miesten töihin.


Sanat suussani sulavat

Minua ovat aina kiehtoneet sanojen rytmit, kielikuvat ja merkitys. Elämän kauneus ja surut ovat antaneet aiheita runoihin. Kirjoittamalla olen etsinyt sanoja sillekin, mitä on vaikea sanoa ääneen.

Vuosien myötä kirjoittamisesta ja lausunnasta kasvoi oma taiteellinen tieni. Olen julkaissut runokirjoja, kirjoittanut elokuvakäsikirjoituksia ja vienyt runoja kuulijoille Suomessa ja ulkomailla.

Runoissani kohtaavat ihmisyys, rakkaus ja luonto. Mukaan mahtuu herkkyyttä, rosoa ja huumoria sekä ajatus siitä, että aina jostain löytyy pohjaa ponnistaa.


Sanataiteilijana Marskin jalanjäljissä

Olen asunut Mikkelissä vuodesta 2010 alkaen. Etelä-Savosta on tullut kotini.

Työni Oulun yliopistossa Kajaanissa ja Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulussa sekä pitkä yrittäjätaustani ovat tuoneet elämääni monenlaisia ihmisiä ja kokemuksia. Nyt eläkkeellä taide on päätyöni. Olen ollut Suomen Lausujain Liiton taiteilijajäsen vuodesta 2012.

Kirjoitan ja esitän runoja sekä toteutan kokonaisuuksia yhdessä muiden taiteilijoiden kanssa. Minulle on tärkeää kohtaaminen: hetki, jolloin sana koskettaa ja sisäinen kello kilahtaa.

Runokohtaamiset ovat löytäneetkin paikkansa – ja niille on tunkua.


Palautetta

”Olet taitava sanankäyttäjä, joka osaa koskettaa ihmisten sydämiä ja mieliä. Seurassasi on hyvä olla, eikä se yllätä lainkaan. Ihmisiä, jotka tuovat valoa maailmaan, tarvitaan aina.”

Jenna Huhta, Turkin Alanyassa 11.11.202
3